Ihan järkyttävä väsymys iski viikonlopun aikana.
En yksinkertaisesti jaksanut tehdä yhtään mitään.
Ville hoiti ruuat, siivouksen, koiran, ja kyllä se muakin paasas aika paljon kun sain aamuisin vaan just ja just raahattua itseni sängystä sohvalle.
Söin jatkuvasti ja nukuin lähes koko ajan.
Yritystä ei silti puuttunut tarvittaessa. Ville halus leipoa pullia. Okei, röhnötin sit keittiön pöydän ääressä koko sen ajan ja huutelin ohjeita.
Kävihän se niinkin. Ja hyviä niistä tuli ulkonäöstään (kts. kuva) huolimatta! Ja söin niitä sit samalta istumalta ”nälkääni” varmaan 3 putkeen.
Mahassakin oli suht rauhallista. Paitsi iltaisin sit alkoi taas se normaali rummutus. Tais pullat pistää tytyn liikkeelle.
Huomasin muuten, että ainakaan vielä ei oo tytyn pää kiinnittynyt tonne alas.
Eilen aamulla oli nimittäin taas niin vaikea hengittää kun nousin ylös, että oikein tunsin kuinka tytyn pylly paino mun pallean kasaan kun oli niin korkealla. Päivän aikana se onneks sit oli valuttanut itseään takasin alaspäin. Vois kyllä mielellään pikkuhiljaa alkaa jo kiinnittymään, eikä vaan dippailis sitä päätänsä siellä 😀
Huomenna olisi sitten synnytysvalmennuksen vuoro.
Ihan kiva kyllä, kun järjestävät niitä. Viimeks ainakin tuli jo niin paljon uutta tietoa, että uskon tästäkin kerrasta tulevan taas asiaa kassikaupalla.
Vieläkin väsyttää ja laiskotuttaa. Huomaa tästä kirjotusten tasosta ettei käy täysillä, ja juttujen aihekin vaihtuu kokoajan.
Parempi siis laittaa vaan kone kiinni.
Sohvalle siis jatkamaan, Adios –>
Viltsun hienot pullat
