Raskaus.. sillon kun vauvakuume oli pahimmillaan niin ajatukset pyöri ihanan, onnellisen ja superhehkeän raskauden kuvitelmissa. Olin väärässä.
Tää odottaminen ei todellakaan vastaa mun kauneimpia kuvitelmia. Okei, no jossain välissä oli ehkä parin viikon ”hyväolo”- jakso, mutta pääosin on alusta saakka ollut kokoajan jotain kamalaa tää olo.
Aloitetaan ihan alkuajoista:
Ensimmäisenä plussauksen jälkeen tuli huono olo.
Kaikki ennen herkkuina pitämäni ruuat/ juomat oli nyt ällötyslistan kärjessä.
En pystynyt syömään oikeastaan mitään. Pelkkä koostumus tai haju joissain ruoissa sai kakomaan, joten ainoa mikä meni alas, oli keitot. Tai tarkemmin ajateltuna pelkkä liemi. Mieluiten vielä mauton sellanen.
Eli tiivistettynä voi sanoa, että alkuun kaiken piti olla mahdollisiman mautonta ja hajutonta.
Hajuttoman ja mauttoman alkuraskauden aikana painokin sitten pääsi tippumaan muutaman kilon. 4kg, jos oikein muistan.
Väsymys oli kamala, tuntui ettei mikään määrä unta olis riittänyt.
Myöskin Ville sai osansa jo alusta lähtien. Sain raivarit joka ikisestä asiasta.
-Kengät vahingossa jäänyt välioven eteen –> raivarit
-Maitopurkki (tyhjä) tiskipöydällä –> superraivarit ja pari kyyneltä kun se ”haisee niin pahalle”
– Väärin muotoiltu lause –> Masennusitsesääli-itkuraivarit kun otin kaiken itseeni vaikka puhe olis ollut ihan jostain toisesta henkilöstä
Eli kaikki asiat ärsytti ja yleensä sai itkemään. Kaikkiin kohtauksiin ei koskaan edes löytynyt syytä. Ehkä se oli se toissaviikon söpö vauvamainos jonka näin ohimennen kaupungilla. Tai jotain.
Ette uskokaan kuinka vaikea oli koittaa peitellä töissä raskautta ekat kuukaudet väsymyksen, kiukun ja huonon olon takia.
Keskiraskaus:
Vähän valoa jo tunnelin päässä!
Tai sinnepäin ainakin!
Huono olo alkoi jo helpottamaan, ja nautin suuresti kun sain syötyä muhkean pihvin kunnon mausteilla! Hajuun oli vielä vähän totutteleminen, mut hyvin siitä selvis kun aikani aluks nyrpistelin nenää ja söin niin kaukana lautasesta kuin vain kykenin.
Enää en myöskään oksennellut.
Väsymys alkoi olla historiaa myöskin tässä vaiheessa, mitä nyt pari päivää sillon tällöin väsytti, mutta sehän on ihan normaalia varmasti muillakin. Tämä tietysti näkyi myös töissä, jossa jaksoin huomattavasti paremmin.
Keskiraskaus meni siis vähän niin ja näin eteenpäin, että eipä siitä oikein ole mitään sanottavaa edes. Kunhan söin ”menetetyt” kalorit takaisin ja aloin haaveilemaan ruusuisemmasta loppuajasta. Paino oli joskus rv 25 palautunut takaisin lähtöasemiin. Tästähän tie oli sit vain ylöspäin.
Loppuraskaus:
Huomasin siirtyneeni viimeiselle kolmannekselle siitä, kun aloin kärsimään järkyttävistä liitoskivuista, supisteluista, pyörrytyksestä, ja mahdottomuudesta tehdä yhtään mitään.
Kävin sitten valittamassa näistä neuvolan tädille, joka ohjasi mut suoraan äippäpolille.
No eihän sieltä mitään löytynyt. -”Perusvaivoja vain, koita kestää, vältä liikkumista niin saattaa auttaa.”
Sen jälkeen jäinkin sairaslomalle töistä. Yritin kyllä pari viikkoa sinnitellä kipujen kanssa, mutta töissä kun ei päässytkään noin vain istumaan kun alkoi pyörryttää tai vessaan tarvittaessa, joten neuvolantäti näki parhaaksi laittaa mut saikulle.
Tässä sitä nyt sitten, rv 36 ja sohvalla makoillessa menee päivät, mitä nyt välillä saan just ja just käytyä koiran kanssa pihalla kääntymässä. Apuna liikkumisessa on nykyisin tukivyö.
Ja painoahan onkin sitten ihan kivasti tullut lisää tässä loppuajalla. Tällä hetkellä laskelmien mukaan +14kg lähtöpainon lisäks. Neuvolassa tietysti laskevat lisääntyneen painon siitä tippuneesta painosta saakka, eli niiden mukaan oon kasvattanut elopainoa jo 18kg. Huhhuh. Ja aikaahan tässä vielä tietysti on hetken aikaa ennen jakautumista.
Nukkumisestakaan ei enää tahdo tulla mitään. Mikään asento ei ole hyvä, selällään happi loppuu, mahalleen en pääse ja kyljellään puutuu aina allaoleva jalka, joten joudun kääntyä koko ajan.
Vauva on ylivilkas, ja potkuttelee yöt ja päivät kylkiin ja tunkee itseään alaspäin, joten liitoskivut tuntuvat myös öisin.
Myös vessaan saan heräillä muutamaan otteeseen. Ja sen jälkeen olen aina niin pirteä, että menee vähintään tunti ennenkuin alkaa uudestaan mahdollisesti väsyttämään.
Mieliala on melko kummallinen myös.. Välillä saatan herkistellä tosi herkästi, ja sekunnissa se saattaa vaihtua naurukohtaukseen. Olen nauranut nyt varmaan enemmän kuin koko viime vuonna. Kaikelle ja kaikille.
Tältä sitä näytetään nykyisin.
rv 35+5
kasvukausi rv 18-36
alkuraskaus, huonoolo, keskiraskaus, liitoskivut, loppuraskaus, pyörtyminen, raskaus, väsymys
