Eilen olikin sit (mun käsityksen mukaan) viimeinen lääkärikäynti!
Eli noilla käynneillä katsotaan aina samat mitkä normi neuvolakäynneillä, eli
Lisänä sitten normaaliin käyntiin verrattuna on sisätutkimus.
Eli lääkäri katsoo onko paikat (=kohdunsuu/kaula) vielä kuinka paljon kiinni ja tunnustelee vähän vauvan päätä yms. Melko epämukava, mutta välttämätön ja onneksi nopea tutkimus.
Tällä kertaa otettiin myös B-streptokokki- näyte, joka on jonkun sortin bakteeri intiimialueella. Mulle itselle se ei olisi mitenkään vaarallinen, mutta vauvalle tarttuessaan saattaisi olla. Siks se otetaankin näin loppuvaiheilla, kun se ilmeisesti voi ilmestyä milloin vain naisen kehoon.
Ja jos tulos on positiivinen niin mulle laitetaan sitten synnytyksessä antibioottitippa, joka suojaa vauvaa.
Jänniä nää jutut.
Hemoglobiinista mua nyt alettiin pelottelemaan, että jos en saa sitä nyt nousemaan, niin voi käydä huonosti, jos menetän paljon verta synnytyksessä.
Mulla ollut koko raskausajan Hb noin 110, joka on kyllä melko alhainen. Alimmillaan se on ollut 98. Ei siis ihme, kun vähän väsyttänyt/ huippaillu.
Pitäis kuulemma olla vähintään 118, että alettais olemaan suunnilleen turvallisilla vesillä. Mutta miten mä saan sen nousemaan?
Syön päivittäin rautalisää, ja nyt aloin jopa ottamaan tupla-annoksen sitä. Myös mun vitamiineissa on lisärautaa, ja olen koittanut syödä myös paljon c-vitamiinia, että se imeytyis paremmin!
Mutta eipä oo auttanu, ei.
Myöskin ”kärsin” alhaisesta verenpaineesta. Yleensähän ne nousee lähes atmosfäärisiin lukemiin raskauden aikana, mutta joillain se näköjään menee täysin toiseen suuntaan.
Se nyt ei itteä haittaa, kun voi hyvillä mielin syödä salmiakkia niin paljon kun napa vetää. Ainoa huono puoli tässä on se, että yhdistettynä tuohon Hb:iin, olotila on välillä jotain ihan hirveetä, kun meinaa pyörtyä jopa paikallaan ollessa.
Muuten oli kaikki hyvin lekurin mielestä, sanoi vaan, että katsotaan kuinka kauan pysyn yhtenä kappaleena, mutta kyllä se synnytys nyt ainakin helmikuun puolelle näyttäis menevän.
Tyttö myöskin kuulemma jo kiinnittynyt lantioon, niin kertoo sekin jo jonkunverran tulevasta.. Tietty nuo kiinnittymisetkin on niin yksilöllisiä juttuja, toiset synnyttää parin päivän sisällä siitä, ja toisilla menee kuukausi. Eli eipä siitäkään osaa yhtään arvioida millon se lähtö nyt oikeasti tulee.
Itse en olis edes tiennyt, että se on jo kiinnittynyt. En ole huomannut mitään muutosta, ei helpotusta hengittämisen kanssa, eikä myöskään pissata sen enempää kuin aiemminkaan. Paitsi sen verran ehkä tunnen sen pään tuolla alhaalla, että sängystä noustessa täytyy tosissaan pidätellä, ettei tuu pissi housuun kun se painaa niin pahasti tuonne rakkoon. Hahhah. Vielä ei ole siis vahinkoa sattunut..
Mutta yleensäkin tuo sängystä/ sohvalta nousu on nykyään vaikeaa ja varmaan koomisen näköistä. Ainakin Villen mielestä. Monesti kysynyt ”selviäksää nyt varmasti”. Juujuu, selviänhän minä, tässä kun eka pyöräytän itseni sohvalta lattialle konttausasentoon, ja siitä tukien kera hivutan itseni hitaasti ylös.
Toivottu syntymäaika olis sitten helmikuun 5.-10. päivien välillä.
Tämä siis ihan vain sen takia, että siihen välille osuis sopivasti muitakin juhlanaiheita. mm. Viltsun synttärit ja meidän kihlajaispäivä. Että olisi kyllä hyvä säkä, jos tuohon väliin päättäis tulla!
Melko ihmeellisiä muita vaivoja nyt tullut tähän loppuajalle.
Ehkä tää nyt sit on vain sitä loppuajan henkistä valmistautumista tulevaan!
Niin joo, sellanen juttu vielä, että odotin ihan liikaa synnytysvalmennuksesta. Siellä ei tullut mitään uutta tietoa, muutakuin kivunlievityksistä. Eli olis voinut ihan hyvin jättää käymättä.
Mutta täytyy myöntää, että melko tujuja aineita saa nykypäivinä kipuja lievittämään. Huhhuh.
