Ei ole hirveästi ehtinyt blogia kyllä kirjotella. Ja nytkin teen tällasen sekavan ”kaikkiasiatkerralla”- päivityksen.
Neuvolantäti kävi kotikäynnillä viime torstaina, kun tyttö oli vähän reilu viikon ikäinen. Painoa oli tullut tosi paljon lisää! Kun suositus olisi, että parin viikon jälkeen syntymästä, paino olisi palautunut vähintään syntymäpainoon (se kun tuppaa laskemaan ensipäivien aikana syntymästä), niin meillä oli mennyt viikossa jo parisataa grammaa yli sen. Eli syntymäpaino 3470g ja torstaina paino olikin jo 3690g. (Syntymän jälkeen typyn paino laski 3325 grammaan)
Iso tyttö siis jo! Ja kylläpä tuo ruokakin näyttää maistuvan… Parin tunnin välein huutaa nälkäänsä, joten en kyllä itseasiassa edes ihmettele noin suurta painonnousua.
Muutenkin tosi tarkkaavainen kaveri 🙂
Päivärytmit on mennyt ihan sekasin, nukutaan milloin sattuu, ja öisin saa välillä pariksikin tunniks nousta ylös pööpöilemään, jos tyttö ei ala suoraan ruuan jälkeen nukkumaan. Aikakin tuntuu menevän tosi nopeasti, sitä kun katsoo kelloakin nykyisin jo sillä tavoin että ”nyt kello jo yks, joten kolmen aikaan saa taas syöttää, kerkeisköhän tässä nukkua hetken”- tms.
Oma paino on kyllä tippunut jo ihan hurjasti. Tosiaan viimeisillään paksuna painoin 79kg, josta synnärille jäi heti niistä sitten 5kg, ja tässä kahden viikon aikana on ilman mitään apukeinoja tippunut vielä 6kg. Nyt kylläkin painonlasku on hidastunut, ja veikkaan että nuo loput lähtee sitten kuntoilemalla. 7kg vielä pitää saada pois, niin oon takaisin lähtöpainossa! Ei paha haaste!
Kaikki omat vaatteetkin mahtuu jo päälle, ja voi kuinka olenkaan niitä onnessaan päälleni ripustellut..!
Mielialat on kyllä vaihdellut niin lattiasta kattoon, etten itsekään enää pysy kärryillä. Ihan yhtäkkiä saatan alkaa tihrustamaan itkua, tai päinvastoin nauramaan.
Mutta kyllä tää vaan on kivaa touhua silti. Katsoa päivät pitkät sitä omaa pikku nyyttiä. On se söpö!
