Lainaa.com

Yleisesti

Kipuja ja rv39

02.02.2014, kerozin

Tässä pari päivää ollut illat ihan kamalia, toissapäivänä olin jo melkein lähdössä käymään polilla, kun kivut ylty niin koviks etten pystynyt yhtään olemaan paikallaan.
Sama juttu oli sit eilen illalla.

En kyllä montaa kertaa enää jaksa tällasta, vaan alkais sit kunnolla koko synnytys eikä vaan meinais.

Toissapäivän kipuihin auttoi vähän lämpöpussi, mutta eilen enää sekään ei enää tuntunu auttavan.
En pystynyt edes nousta yhdessä välissä sohvalta ylös, kun sattu niin hirveesti, ja tietty kun se kävely ois vähän voinut lievittää kipua, mutta kun ei päässy ylös niin kärsin siinä sohvalla sit.

Hyi kamala!

Yölläkin oli vielä lieviä kipuja, samantyyppisiä kuin siis illalla, mutta vaan paljon lievempänä, joten sain kuitenkin nukuttua.

Sitä vaan menee jonkun sortin shokkiin kun se oikein kunnolla iskee, ei pysty toimia mitenkään, puhuminen tuntuu ihan mahottomalta ja haluaa vaan keskittyä siihen kipuun, että sais jotenkin edes rentouduttua ja toimittua ”yhteistyössä” kivun kans.   Sen verran kuitenkin aina tajuaa siinä tilanteessa, että jos ei vänkää vastaan, niin tilanne on nopeemmin ohi. Toteutus on tietty se vaikein osio siinä.. 😀

Tätä iltaa odottelen taas kauhunsekaisin tuntein.. Periaatteessa haluan, että ne tulee taas, niin tietää, ettei enää kauaa h-hetkeen, kun jokanen kerta tuo lähtöä entistä lähemmäs, mutta toisaalta taas en halua jälleen kokea sitä kipua. Vähän sekavat fiilikset siis..

Muutenkin nyt alkanut tulemaan mitä ihmeellisempiä tunteita koko tuon vauva-asian suhteen, vaikka niin kovasti sitä toivoin, ja toivon tietysti edelleen (ja nyt sen saan), niin silti välillä tulee tunne, että oonko nyt sittenkään valmis, että voiko tätä perua vielä. Sit kun ajattelen asiaa noin, niin tulee hirveät omantunnon tuskat, ja kieriskelen siinä pari tuntia, kunnes taas oon ihan onneni kukkuloilla, kun nyt saan vihdoinkin kauan toivomani asian. Eli siis mieli laukkaa ihan laidasta laitaan jatkuvasti.
Onneks nuo ajatukset jää sit lopullisesti kun vaavi on syntynyt, ja voin vain keskittyä olemaan onnellinen pienestä ihmeestä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *