on valahtanu alaspäin. Ja tullu kapeammaks. Kun aiemmin se on ollut tomerasti pystyssä ja levinnyt kylkien suuntaan, niin nykyisin se on enemmän eteenpäin suuntautuneena ja paljon alempana. Nykyisin se vihlontakin on ihan jokapäiväistä ja joudun sen takia kävellä ihan ku ois pallo haaroissa. Silleen kivasti haara-asennossa, pieniä ja vaappuvia askelia.
Oon kyllä onnekas noiden arpien suhteen! Ei oo tullut kuin pari ihan pientä jälkeä, ja tatuointien ääriviivat on vähän päässyt leviämään, mutta siinäpä se. Jes, musta ei tullutkaan sitä seepraa, mihin olin jo henkisesti varautunut! Ja vielä kun kaikki pelotteli, että ”ootappa vaan kun se vatsa alkaa kasvamaan niin kyllä sinäki viä ratkeet”.
Niin ja on kyllä kans aika kiva, kun kynnet ja hiukset on ihan superhyvässä kunnossa. Yleensä kynnet on ollut ihan jämät, jotka lohkeilee. Hiukset mulla aina on ollut hyvässä kunnossa, pitkät ja paksut, mutta nyt ne on jopa supertuuheat ja kasvutahti on ollu ihan mahoton. Kivaa! Jotain hyviä puolia tästäkin ajasta siis jäänyt 🙂
En tosiaan oo värjänny hiuksia koko raskausaikana, joten oma väri on tollanen ihmeellinen harmahtavan ruskeahkon sekava maantieväri. Ootan kyllä innolla sitä hetkeä kun pääsen kampaajalle leikkaamaan ja värjäämään nää kutrit.
